Toverini toi naapurista lämpimäisiä, hän oli paahdellut uunissa Andesasta tilattuja Peru Oxapampa -kahvinpapuja espressolle sopivaan paahtoasteeseen. Pääsin sitten kokeilemaan, miten tällainen alkuperäkahvi primitiivisesti uunissa paahdettuna tottelee kokematonta kotibaristan kättä ja käypiä espressolaitteita.




Oxapampat ovat kuvassa oikealla ja Monterivan Marche Blu -pavut vasemmalla. Otaksun.

No, täytyy sanoa että varsin mukaviinkin tuloksiin päästiin. Aivan täysin erilaiselta Oxapampasta päästetty espresso maistui kuin referenssiksi nautittu Monteriva Marche Blu. Tietysti. Maku oli hapokkaanpuoleinen, makeahko ja marjainen jos sitä nyt voi jotenkin järkevästi kuvata.

Harjoitusten jatkuessa vahvistui ennakkotieto siitä, että alkuperäiskahvit ovat vaikeampia tehdä espressoksi kuin tarkoitukseen nimenomaisestai valmistetut sekoitukset. Ensinnäkin espressossa vahvistuvat kahvin kaikki maut, joten alkuperäiskahvista saattaa tässä tiiviissä muodossa löytyä ikäviä yllätyksiä joten ihanteellisten olosuhteiden (uuttolämpötila yms.) löytäminen voi olla vaikeaa. Erityisesti, jos nämä muuttujat eivät ole kotivehkeissä digitaalisesti kontrolloituja. ;-)

Toinen juttu oli, että ainakin tässä tapauksessa papu tuntui todella herkältä erilaisille häiriöille uutossa. Kanavoituminen, eli se että vesi etsiytyy kahvikakun läpi siitä mistä se helpoimmin pääsee, sekä näkyi heti uutossa että maistui kupissa. Pahasti. Kuitenkin silloin kun kaikki meni nappiin, tulos oli oikein miellyttävä ja vivahteikas. Eli tarkkaa kättä (tai sellaisen puutteessa säkää) vaadittiin.



Entäpä maitokahvit? Oxapampa tuntui rungoltaan sikäli köykäiseltä, että äkkiä ajatellen se ei välttämättä olisi parhaimmillaan esimerkiksi cappuccinon pohjana. Mutta tällaiset väitteet ja teoriat täytyy ehdottomasti testata. Siispä toimeen. Keskipäivän ratoksi pyöräytin cappuccinon ja macchiaton. Kuten arvata saattoi, cappuccino oli ehkä aavistuksen köykäinen, luultavasti moneen makuun erittäin sopiva - semminkin kun vaahdotus sujui maun puolesta mainiosti. Macchiaton, ehkä vähän runsasmaitoisen tosin, kohdalla sen sijaan tuli kohdalle oikein jännittävä kokemus. Makean maitovaahtoturauksen kanssa oxapampa-espresso maistui nimittäin pitkälti kaakaolta. Jälkimausta paljastui kuitenkin että kyse oli kahvista. Sokeria tai vastaavaa ei tokikaan lisätty. Aika vänkä kokemus tuokin.



No, onhan tuo vaahto vähän kuplaista mutta aina voi lohduttautua sillä että melko samannäköinen macchiato kummittelee Pauligin "kotibaristamainosvihkosessa."

Jos haasteet uuttamisessa ja tasalaatuisuuden puute eivät pelota, uunipaahdolla näyttäisi saavan aikaan oikein mukavan ja persoonallisen makuista espressokahvia.