Harrastus on leipätyön ohella tapahtuvaa toimintaa, johon sananmukaisesti suhtaudutaan jopa hartaasti. Sana amatööri tulee latinan verbistä rakastaa, eli kirjaimellisesti henkilö, joka on jossakin asiassa amatööri, tekee asiaa rakkaudesta. Siksi on ymmärrettävää, että amatöörit uhraavat rakkaaseen ja hartaaseen harrastukseensa sekä aikaa että rahaa.

Espressoharrastus ei ole poikkeus. Me tähän hommaan hlemme valtavan kiinnostuneita kahvin uuttumisesta, laitteista, härveleistä, lämpötiloista, uuttopaineista, pavuista, veden ominaisuuksista, eri tasoitustekniikoista sun muusta. Googlaamme, luemme artikkeleita, hankimme kirjoja. Tiedonhankintamme on huimaa.

Sitten, pyrkien soveltamaan kaikea hankkimaani teoriatietoa, valmistan päivässä yhdestä kymmeneen kahvijuomaa. Erikoistilanteissa kaksikymmentä, useimmiten ehkä kolme.

Olen tavannut muutamia loistavia ammattibaristoja. Kaikilla heistä ei aina ole tuntunut olevan vastaavaa teoreettisen tiedon määrää kuin monilla amatööreillä. Siitä huolimatta heidän valmistamansa kahvijuomat ovat olleet tasavarmemmin loistavia kuin harrastuspohjalta laaditut?

Mikä erottaa baristan ja kotibaristan? Noin 200 tuplashottia päivässä. Teoriapohja saattaa jäädä hieman ohuemmaksi kun suurin osa ajasta vietetään portafiltterissä kiinni, mutta jos kahvi oikeasti kiinnostaa vähääkään, niin tekemällä oppii varmasti paremmin kuin lukemalla.

Tietysti löytyy (aivan liikaa) "baristoja", joille kyse on "vain kahvista" tai vain duunista, jolla rahoittaa opiskelut tai mitä lie. Heitä tuskin voi kutsua ammattilaisiksi, vaikka he kahvijuomia hengenpitimikseen valmistaisivat.

Toisaalta ammattilaispuolellakin huiput käyttävät aikaa ja voimavaroja myös teoriaan. Rohkenen kuitenkin väittää, että aikaa tietokoneen tai kirjojen ääressä vietetään hieman erilaisessa suhteessa portafiltterin päässä vietettyyn aikaan kuin harrastajien keskuudessa.

Tekemällä oppii, ja mestareiden työskentelyä katsomalla. Lukeminen on apuväline. Tämä taitaa päteä aika moneen asiaan.