Taas kerran elättelen toiveita, että tätä blogia tulisi joskus päivitettyä säännöllisemmin. Pari pikaista kahvihavaintoa, ensin huono ja sitten hyvä.

Annosteluautomatiikan riemuvoitto

Olen saanut muuatta kahvilassa siedettäviä tuplaespressoja, vähän riippuen siitä, koska kahvi on myllyn annostelijaan jauhettu. Ajattelinpa eilen tilata espresso macchiaton, siis maitovaahdolla tahratun espresson. Ajattelin, että maito voisi sujuvasti peittää kahvin pieniä puutteita.

Kahvi hulahti kuppiin noin 12 sekunnissa barista lusikoi päälle hieman vaahdottamaansa maitoa. Päästyäni pöytään poltin suuni palaneen kumin makuisessa, silti vetisessä kahvissa, jonka tiskivaahtorakenteinen maitopäällyste maistui mannapuurolta.

Maito oli tärvätty ylikuumentamisella ja väärällä vaahdotuksella, mutta enemmän hämmästyttää se kahvi. Ilmeisesti mylly on kyseisessä kahvilassa säädetty niin, että tuplaespressoannos kahvia päästää tuplashotin verran vettä läpi 25-30 sekunnissa. Kahviin uuttuvat silloin oikeat maut. Kun sitten kahvia onkin pienempi annos, vesi läpi hulahtaa hujauksessa ottaen kahvista mukaansa maun kannalta väärän/epätasapainoisen valikoiman aineita. Kupissa olevan nesteen määrää kontrolloin keittimen annosteluautomatiikka baristan ottaessa samaan aikaan maksua vastaan. Lopputulos maistuu ällöttävältä, kuten useimpien suomalaisten kahviloiden espresso.

Annosteluautomatiikka ja välinpitämätön/taidoton barista ovat tuhoisa yhdistelmä.

Tuoretta kahvia marketista

Joskus sitä lykästää. Eilen käteen sattui reilu viikko sitten paahdettua, siis parhaassa iässä olevaa Gran Palomar Espresso Organic -kahvia Ison Omenan Citymarketista. Säätelin jo eilen iltakahveja keittäessä myllyä, ja oletin että niiden ruuvailujen aamukahvi valuisi kuppiin ristrettona. Hämmästys oli suuri, kun nakukahvan pohjasta syöksyi edelleen paksu noro, ja espressokuppi oli 25 sekunnissa ääriään myöten täynnä.

Lähempi tarkastelu osoitti, että kupin sisällöstä suurin osa olikin cremaa. Lungoksi naamioitunut ristretto! Nam! Santsikupin päästin hieman alhaisemmalla lämmöllä (sen mitä sitä lämpötilaa nyt voi tuolla Venuksela ropata) ja kyllä oli pehmeä ja täyteläinen lopputulos. Alempi lämpötila kompensoi siis mielestäni hieman yltiötummaksi paahdetun kahvin vähähappoisuutta.

Gran Palomar ei ole ehkä kaikkein mielenkiintoisimman makuinen kahvi, mutta erityisesti tämän syksyn aikana ilmeisesti uudesta sadosta paahdetut pussit maistuvat oikein mukiin.. tai siis demitasseenmeneviltä. Sanoisin, että saatavuus-laatusuhteeltaan tämä on aika ylivertaista.